Uutisia kennelistä
11.2.2026 Meille on tulossa pentuja!
Heartshaped Miss Morticia "Noki" on ultrattu tiineeksi.
Noki on kennelini ensimmäisestä, 3/11/2019 -syntyneestä, Halloween-pentueesta. Nokin ei alunperin pitänyt jäädä kotiin vaan suunnittelin siitä sijoistuskoiraa, mutta erinäisistä syistä se jäi kotiin. Teininä Noki oli vilkas höyryveturi, joka kiskoi hihnassa ja ujosteli ihmisiä ja koiria. Siitä kuitenkin kasvoi tasapainoinen, hyvä hermorakenteinen aikuinen, joka on kotioloissa rauhallinen ja harrastuksissa näppärä, kohtuullisen äänekäs, mutta erittäin ruokamotivoitunut. Eniten Noki kuitenkin syttyy, kun pääsee rotastamaan. Nokia on kuvailtu kohteliaaksi ja vakavaksi miehensäpahoittajaksi, joka pistää nuoret ja riehuvat koirat kuriin pelkällä katseellaan. Se on oman laumani harvoja koiria edesmenneen isoisänsä Marvelin lisäksi, joka tulee pääasiassa toimeen kaikkien koirien kanssa eikä provosoi eikä provosoidu tappelemaan. Noki viihtyy vieraidenkin ihmisten sylissä rapsuteltavana.
Rakenteeltaan Noki on "pieni" ja näppärän kompakti, tiivis ja napakka, rungoltaan täyteläinen. Se on tasapainoisesti kulmautunut, omaa rodunomaisen selkälinjan ja hyvin täyttyneen eturinnan. Ryhdiltään se on enemmän etupainoitteinen. Ilmeeltään Noki on enemmän söpö kuin jalo, sillä on tummat, hieman pyöreät silmät ja pienet, joskin matalalle asettuneet korvat, joissa saisi olla paksumpi korvarusto. Erinomainen leikkaava purenta, joskin alaleuka saisi olla selvempi. Tiivis, kaikkialta kattava turkki, tan-väri keltaisempaan kallistuva.
Noki on aina ollut perusterve eikä ole käynyt eläinlääkärissä kuin rokotuksissa, yhdessä hammaskiven poistossa ja terveystarkeissa (ja tiineysultrassa). Sillä oli omituista kynsien huonolaatuisuutta syksyllä 2025, jossa muutamia kynsiä oli repeytynyt tai haljennut nopealla aikavälillä, mutta vaihdoin ruokintaan parempilaatuisen lihan ja lisäsin B-vitamiinia sekä omega3-rasvahappoja, ja kynnet ovat taas normaalit. Noki on jalostustarkastettu ulkonäöltään vuoden 2023 Terri-Erin ja Manssipäivien yhteydessä Tammelassa ja luonnetestattu 2025 lokakuussa. Nokin kanssa suunnitteilla käydä Kennelliiton Kaverikoira-kurssilla syksyllä vuonna 2026. Harkitsen sille toista (ja viimeistä) pentuetta vuodelle 2027.
Ott herätti positiivisesti huomioni jo vuonna 2024 Roturace-kisoissa. Se on reipas ja menevä nuori uros, jolla on vahva tahto ja erinomainen halu ja moottori vieheelle. Ott käyttää myös huoletta ääntään hyvin manssimaiseen tapaan, joten en todellakaan odota hiljaisia pentuja tästä pentueesta. Vieraita ihmisiä kohtaan Ott on tyypillisen varautunut, omistajan mukaan etenkin miehet saattaa olla sille kova pala. Yhteisen lenkin jälkeen sain ainakin itse tervehtiä ja rapsutella koiraa mielinmäärin. Namit myös kelpasi hyvin. Muille koirille Ott haukkuu remmissä ohittaessa, mutta kaikki muut manssit ovat siitä kiinnostavia ja kivoja. Perhe aloitti molempien manssiensa kanssa agilityyn tutustumisen 2026 tammikuussa.
Ott omaa miellyttävän selkeän sukupuolileiman ja vahvan luuston olematta kömpelö tai raskas. Sillä on omaan silmääni erittäin hieno, urosmainen pitkä pää, jossa on kaunis kiila ja vahva alaleuka, jota kaipaan omiin linjoihini. Pystyistä korvista vasen on hieman löysempi, mutta vahva korvarusto ja korkealle asettuneet korvat ovat myös jotain mikä omilta koirilta uupuu, joten pystyt korvat eivät haittaa minua jalostuksellisesti. En takaa mistään pennusta näyttelytähteä muussakaan tapauksessa. Ottilla kohtuullisen lyhyt runko ja suorempi etuosa kuin on omaan mieleen, mutta olen valmis tinkimään vielä etenkin kun kyseessä on lähes koko rodussa esiintyvä "tyyppivika". Uroksen tasainen ja aavistuksen laskeva selkälinja päätyy onneksi vahvaan, riittävän pitkään lantioon, jonka ei pitäisi syödä mansseissa ihailemaani vahvaa takamoottoria. Vahva, lyhyt häntä on erittäin rodunomainen ja Ottin kauttaaltaan tiivis ja kattava turkki omaa kauniit värimerkit. Se on saanut näyttelyistä yhden Hyvän ja yhden Erittäin Hyvän, arvostelut ovat luettavissa koiran JalostusNetistä.
Molemmilla koirilla on itselleni tuttuja ja "turvallisia" koiria sukupuussaan. Ottin isä Fabio on yksi parhaiten ravaavia uroksia mansseissa, Nokin emolla Naavalla on niin ikään erinomainen maatatavoittava ja pitkä askel. Olen kyllä myös huomioinut, että Nokin puolelta on menehtynyt koiria erilaisiin kasvaimiin: isänsä Sulo lopetettiin vajaa 12-vuoden iässä hermoperäiseen kasvaimeen (yksi varvas amputoitu kasvaimen vuoksi), Naavan isä Marvel lopetettiin vajaan 10-vuoden iässä repeytyneeseen pernakasvaimeen, Naavan emo Missi menehtyi 13-vuotiaana nisäkasvaimeen ja Naavalla itsellään on poistettu yksi grade 1-matssolukasvain vuonna 2022 sekä epäselvä ihon liikakasvu kaulasta vuonna 2023. Kaikki koirat ovat kuitenkin ehtineet selkeästi vanhalle iälle.
On hyvä huomioida, että Ottin isällä Fabiolla on merkitty vuonna 2021 terveystarkastuksessa SP1. Koira elää kuitenkin normaalia aktiivisen koiran elämää perheessään eikä kasvattajan mukaan oireile millään tavoin. Omiin pentusoppareihini on aina kuulunut porkkana, jossa palautetaan rahaa kasvatin käytyä virallisissa luustokuvauksissa +2 vuoden iässä ja niin kuuluu jatkossakin.
Kennelini pennut etsivät aktiivisia koteja, joilla tarkoitan, ettei koirasta tule vain korttelin kiertäjää. Manssit ovat parhaimmillaan, kun ne pääsevät juoksemaan ja tekemään yhdessä, joka ei tietenkään tarkoita hampaat irveessä kisaamista missään lajissa vaan että koiran mielekkääseen elämään panostetaan. Iso saalisvietti ja halu käyttää ääntään purkautuu tylsistyneellä nuorella manssilla helposti tihutöihin. Rotu onkin erinomainen kaveri juoksemaan, hiihtämään, kelkkailemaan, patikoimaan, sienestämään. Useampi manssi hevosihmisillä. Sen kanssa voi hömpätä muuten vain agilitya, rallya, koiratanssia jne. koskaan kisakirjoja hankimatta. Moni vinttikoirakerho ottaa kylkiäisenä muunrotuisia juoksemaan vieheelle. Näyttelyt ovat enemmän ihmistä kuin koiraa varten ja harrastuslaji kannattaakin aina valita koiran, ei omistajan, mieltymyksen mukaan!
En ota varauslistoja, koska haluan keskustella mahdollisimman pitkään mahdollisen kasvatinomistajan kanssa. Pennut luovutetaan aikaisintaan 8-viikon ikäisinä eikä kellään ole kiire lähteä "ihan ok"-kotiin vaan pitää löytyä Se Oikea, jonka kanssa myös meillä ihmisillä sama ajatusmaailma kohtaa. Toivon, ettei yksikään kasvattini katoa maailman ääriin vaan omistajat jaksavat kertoa kuulumisia läpi koiran elämän. Toiveenani on myös, että mikäli etenkin uros halutaan kastroida (mielellään ei ennen 2 vuoden ikää), siitä voitaisiin ilmoittaa minulle etukäteen. Manchesterinterrieri on geneettiseltä populaatioltaan pieni rotu ja jokaisella terveellä ja hyväluonteisella koiralla on rodulle jotain annettavaa, myös niillä kotikoirilla, joilta voi aina tarpeen tullen kerätä spermaa pankkiin.
En ensisijaisesti etsi sijotuskoteja. Elämäntilanteet muuttuvat meillä kaikilla jatkuvasti. Sijoituskoira ei ole halpa tai puoli-ilmainen lemmikki vaan kasvattajan sijoitus, johon sijoituskodin tulee panostaa. Se on kasvattajan koira, joka asuu muualla. Itselleni asetelma luo liikaa ylimääräistä stressiä, joten koirat myydään täysihintaisina uusille perheille. Kuitenkin lupaavaa pentua tai nuorta koiraa saatan kysyä liisattavaksi (ns.leasing) eli lainaisin koiraa jalostukseen jossain kohtaa sen elämää. Tämä ei velvoita kasvatinomistajaa tai kasvattajaa vaan asiasta sovitaan sitten kun se tulee ajankohtaiseksi.
Parhaiten minuun saa yhteyttä sähköpostilla pilvilinnanvaltiatar@gmail.com sekä minut löytää Facebookista.